Power Cup päivä 4

10.6.2012

Power cup tuomarointia
Lämmittelykuviot kuntoon!
Vaihtopenkillä jännitys tiivistyy?

Sunnuntaina oli ehkä vaikein aamu/herätys. Eikä ihme kun muistelee miten vaikeaa oli saada tytöt nukkumaan/ hiljaisiksi edellisenä iltana yhdentoista aikaan. Hieman ennen yhtätoista kuului monesti ”vielä kaks minuuttia… vielä kaks minuuttia!”. Vielä ennen puolta yötä etsittiin koululla muutamia nimeltä mainitsemattomia henkilöitä nukkumaan. Aamulla sitten aamupalan jälkeen pistettiin pakkausmaratooni käyntiin, jotta iltapäivälle ei jäisi niinkään paljoa tekemistä.

Pelit menivät edellisten mallien mukaisesti. Jälleen joukkue oli Erittäin lähellä erävoittoa päivän ensimmäisessä pelissä, mutta jokin meni sitten vikaan. Muutamaan otteeseen oltiin jo melkoisesti johdon puolella, mutta jotain aina tapahtui (mitä? ei voi tietää.) Oli aikoja jolloin peli näytti jo lentopallolta. Mutta toisaalta jos tytöillä kerran oli hauskaa, sijoituksilla ei ole väliä?!

Pelipäivää ja menomatkaa suosi jälleen aurinko (jota muuten olisi kaivattu eilen ärsyttävän tihkusateen tilalle). Tavaroiden sovittaminen autoihin oli jälleen melkoista taidetta, koska valmentajakaksikon autot eivät ollut koolla pilattuja. Huvin mahduttiin autoihin tavaroiden sekaan. Räkä (lue: Satun auto) sai tehtäväkseen jättää Iitu matkan varrelle, Lohjalle, joten se tarkoitti siis ABC:tä ja jätskitaukoa. Satu ja Satun lahopää saivat taas huomata kuinka pitäisi miettiä mitä sanoo junnujen aikana. Vahingossa tuli päästettyä suusta kuinka saattaisin unohtaa poiketa Lohjan kautta, joten vajaat 25 kilsaa kuunneltiin: ”Satu, Lohja… Muista! Lohja!” ”Lohja, Lohja, Lohja, Lohja......”. Finally pääsimme Kisahallille ja kotiin piiiiiitkän viikonlopun jäljiltä.

Pakko mainita loppuun Sagan syntymäpäivät tässä, koska hän ei niitä erikoisemmin mainostanut (jos mainosti, meni minulta aivan ohi??!). Koska tällainen moka kävi, ei siis päästy iki-ihanaan Power Cup kuuluttamoon toivottamaan Sagalle syntymäpäiväonnea, niin kuin junnut tekivät eilen Miialle. Eli siis Sagalle näin Nalen nettisivujenkin kautta hyvää syntymäpäivää!

 - - - - - - - - - - -

Yleisesti koko neljän päivän tunnelmat "valmentajan" näkökulmasta:

Kokonaisuudessaan reissulla oli hauskaa, vaikka suhteellisen rankka kokemus se olikin näin valmentajana. Kaikki se herättely yms muistaminen kävi ihan työstä. Ihan btw huomautuksena se, että hyvin oli vanhempia/ muita sukulaisia katselemassa tyttöjen pelejä. Se tuntui aina aika ajoin parantavan eräitä peliä, jos paikan päällä oli joku tuttu seurailemassa peliä. Täytyy vain muistaa, että suurin osa joukkueesta oli vuotta tai paria vuotta vanhempien tyttöjen sarjassa. Siihen nähden kaikki pelasivat erinomaisesti.

Iso yllätys oli Räkän suosio (tosin muistellen omia junnuaikoja, taisi valkkujen autot olla kuumaa kamaa silloinkin). Taisi autolla oli jokin tyttöjen keksimiä nimiä, mutta en tiedä onko niitä tähän aivan pakko luetella, haha. Suomi-Iso-Britannia peliin mennessä oli auton ovilla jo jonoa (syy tuntematon). Miian auto taidettiin jossain välissä ristiä Yrjöksi, koska Räkällä oli jo nimi.

Ääntä likoista ainakin lähtee (niinkuin aina). Sitä metelin määrää, esimerkiksi automatkoilla. Kaikki pointsit meidän omille valmentajille, jotka kestivät meitä silloin vuosina kivi ja keppi. Tai sitä juttujen laadukkuutta, huh huh. valmentajakaksikkokaan ei säästynyt tyttöjen jutuilta.

Tuhkalehdon (kisadiskon esiintyjä) niin sanotusti tunnetuin biisi tuntui olevan suosiossa myös meidän tyttöjen joukossa, varsinkin kertosäe ”Mua ei pysäytä mikään”. Ei tziisus, että sitä jouduttiinkin kuulemaan ennen JA jälkeen kisadiskon (joka btw ei ole mikään disko, ennemminkin minikonsertti :P). Kisadiskokin tuli sitten koettua, vaikkei sinne pitänyt edes jäädä… Kuinkakohan moni meidän tytöistä rakastu räppäriin? :P

Nipsu lopettaa tältä erää. Ensi vuonna uudestaan?